Tosiaa kesä meni ja tuli. Nyt on syksy. Koulua. Jee.
Kauhee vaikee innostua asiasta sillai, ku mursin nilkkani tos kuukaus sit eikä oo oikee voinu tehdä mitää. On ollu vähä toiste armoilla ja säälillä päässy paikkoihin. Okei, mul on ollu ehkä maailman paras apuri, joka on kyl helpottanu elämää enemmän ku voin tietääkkä. Täs huomaa hyvin miten riippuvainen on toisista ihmisistä, ku ei voi kantaa tai siirtää mitää mihinkää ku tarvii kepeil koko ajan kulkee... Valivalivali... No, nyt ku on tavallaa alkanu nauttiin tästä kepeil kulkemisesta, on tullu aika jatkaa opiskelua ja yksin elämistä. En tykkää si yhtää, ikävä vaa kalvaa mieltä ja on koko ajan sellane vähä haikee fiilis...
Mut ehkä tää ny on si alkua yrittää saada tää taas kulkee ja rullaa tää blogi. Ehkä mul tulee jotai mielenkiintosta kerrottavaa tai sit ei... Ei koskaa tiä mitä sitä tulee mielee... Tähän hätää ei kyl tuu mitää mielee. Ollu omalla tavallaa raskas päivä ja harmittanu miten toiset viittii satuttaa toisia. Ehkä mä palaan tähän asiaan viel myöhemmin ku saa asiaan selkoo...
Mut sovitaan et tää oli uus alku ja tästä tää taas lähtee. Eiks je?
