Pikku poikana pelkäsin ihan tajuttoman paljon ukkosta, siis niin paljon et jos äite tai isä ei ollu kotona oli itku lähellä. Piti juosta mummulle turvaan...
Nykyään ukkosta on hieno kattella. Kiitos noitten lapsuuden traumojen oon yrittäny ottaa mahdollisimman paljon selvää ukkosesta ja mistä se tulee ja miks se tulee ja minne se tulee... Et vois vähä jotenki järkeistää tota hullua pauketta. Ukkonen on sellane juttu mitä on pelänny aina iha hulluna mut nykyää se on tavallaan pakkomielle. Sillai sairaan kiehtovalla tavalla. Sellasel tavalla ku on nilkka kipee ja silti sitä aina vääntelee ja kääntelee, et tietää kuinka kipee se sit on. Ukkonen on mun mustelma!
Joo! Se, se on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti